Miksi perustin Briljantit? Ja miten EPA liittyy siihen?
Kuusi vuotta sitten tein jotain, mitä en ollut oikeastaan koskaan kuvitellut tekeväni.
Jätin hyväpalkkaisen työni pörssiyhtiön kansainvälisessä HR Management -tiimissä ja perustin oman yrityksen. Keskellä pahinta koronasulkua.
Minulla ei ollut yrittäjiä perheessä eikä suvussa. Ei läheltä nähtyä mallia siitä, mitä yrittäjyys oikeastaan on tai miten yrittäjänä pitäisi toimia.
Mutta minulla oli aika vahva ajatus siitä, millaista työelämä ja työniloa pitäisi parhaimmillaan olla.
Olin saanut joskus itse kokea sen.
Työporukan, jossa oli tekemisen meininki. Jossa työkaverit puhalsivat yhteen hiileen, auttoivat toisiaan ja nauroivat paljon työn tekemisen lomassa. Jossa sai kahvipöydässä jauhaa välillä ihan surkean huonoa läppää. Ja silti saatiin työt tehtyä hiton hyvin!
Meillä oli tapana sanoa että ”EPA” eli elämän parasta aikaa.
Ja jotenkin se jäi minuun.
Minun mielestä työn ei tarvitse olla jatkuvaa kiirettä, säätämistä, epäselvyyttä ja turhaa tekemistä. Parhaimmillaan työssä voi syntyä tunne, että me saamme yhdessä jotain merkityksellistä aikaan.
Siitä ajatuksesta syntyi aikanaan myös Briljantit.
Halusin sujuvoittaa prosesseja niin, että aikaa jäisi enemmän siihen työhön, jolla oikeasti on merkitystä ja sitä kautta kokea työniloa.
Yrittäjyydestä itsestään en sen sijaan tiennyt juuri mitään.
En tavoittele mahdollisimman suurta mahdollisimman nopeasti, vaan rakennan yritystä, jossa haluan ja jaksan tehdä töitä vielä pitkään.
Kuusi vuotta myöhemmin voin sanoa onnistuneeni siinä ainakin kohtuullisen hyvin.
Matka ei todellakaan ole ollut pelkkää nousukiitoa.
Korona avasi yllättäen ovia valtakunnallisiin projekteihin. Jo yrittäjyyden alkumetreillä pääsin kehittämään Attendolla yli 400 hoivayksikön laskutusprosesseja. Sen jälkeen olen saanut hypätä mitä erilaisimpiin ympäristöihin.
Viime vuosi puolestaan oli yrittäjänä todella huono.
On ollut vuosia, jolloin töitä on tullut ovista ja ikkunoista, ja vuosia, jolloin on joutunut tekemään tiukkojakin päätöksiä.
Yrittäjyydessä parasta on ollut vapaus käyttää kaikkea sitä osaamista mitä reppuuni on matkani varrelta kertynyt.
Ja samalla siinä on ehkä sen vaikein puoli.
Vapauden mukana tulee vastuu. Kukaan ei kerro, mihin suuntaan pitäisi mennä. Se pitää päättää itse ja ilman varmuutta onko tie oikea.
Kun minulla ei ollut valmista mallia yrittäjyydestä, jouduin rakentamaan omani.
Jälkikäteen ajateltuna se taisikin olla aika suuri lahja.
Yrittäjän päivänä 5.9.2026 olen ennen kaikkea kiitollinen siitä, että saan edelleen tehdä työtä sen saman ajatuksen eteen, josta kaikki kuusi vuotta sitten lähti.
Että työ voisi olla vähän sujuvampaa.
Että ihmiset saisivat käyttää osaamistaan siihen, missä sillä on merkitystä.
Että työnilon kautta ihmiset saavat enemmän aikaan.
Ja että mahdollisimman moni voisi joskus ajatella omasta työarjestaan:
Elämän parasta aikaa.
Iloista yrittäjän päivää!
(Kuva on otettu kuusi vuotta sitten yrittäjyysmatkani ensi askelten aikaan…)
Jaa sivu eteenpäin